Minulla on huono omatunto, koska lensin kaukomatkalla yhteen suuntaan lähes 20 tuntia ja toiseen suuntaan lähes 25 tuntia. Lisäksi olin turistikohteessa, jonne lähes kaikkialta maailmasta tullaan rentoutumaan eksoottisessa ympäristössä.

Yrittäjyys on vapauttanut minut tiimityöpaineesta, työajoista ja seinistä eli kaikesta oikeastaan aika ”epäolennaisesta”.

Olen onnekseni saanut useissa toimituksessa tehdä haastavia töitä, mutta se ei siltikään ole sama kuin yrittäjänä. Tämä johtuu yksinkertaisesti rahasta.

Lapseni eivät varmaan voi kuvitellakaan tilaavansa printtilehtiä, tai kuka tietää! Matkallani Los Angelesissa muutama vuosi sitten törmäsin tuon tuosta vinyylilevyjä myyviin liikkeisiin. Joskus ajattelin, että vinyyli lakkaa kokonaan, mutta nyt se onkin in. Käyköhän printtilehdelle samoin?

Yrittäjänä kaikki on selkeää. Jos teen duunia hyvin ja paljon, saan enemmän rahaa kuin jos teen duunia vähän ja huonosti. Ei mene yöunet tämän asian kanssa, kun se on ihan itsestä kiinni.

Nykyään puhutaan, että seuraavat sukupolvet eivät enää lue, ja siksi mediankin tulee muuttua. Onko muuten yhtään kirjoitettua kieltä, joka olisi loppunut? No en ole ikinä ainakaan kuullut.

Minulle soitettiin Suomen Asiakastiedosta ja kerrottiin, että yritykselläni on mahdollisuus lunastaa Suomen Vahvimmat -sertifikaatti.

Varmaan nytkin moni pohtii, kannattaako jäädä odottamaan, meneekö työpaikka alta vai ei. Itse odotin aivan liian pitkään. Olisi pitänyt lähteä yrittäjäksi viimeistään kolmekymppisenä.

Diginatiiveille haluan kertoa, että ellei ole suuntautunut suoraan digialalle, niin ei siihen kannata kovin paljon panoksia laittaa. Ohjelmat on tehty niin helpoiksi, että niitä oppii käyttämään ihan kaiken ikäisenä.

Yksinyrittäjäakatemiassa yksi parhaista asioista oli hieno ryhmä. On uskomatonta, että olemme keskenämme jatkaneet kokoontumisia, joissa buustaamme toisiamme sisällöntuotantoon.

Lepääminen on oikeastaan aika kiinnostava käsite, eikä ollenkaan helppo. Voisi ajatella, että lepoa on vaikkapa maata auringossa ajattelematta mitään. Harvoin kuitenkaan onnistun olemaan ajattelematta mitään. Monesti juuri levossa ja hiljaisuudessa pää alkaa kelata asioita, joita en haluaisi kelata.

Tämä blogi on hehkutusta, mutta minusta aiheesta. Lähtiessäni yrittäjäkoulutukseen, en tiennyt, mitä kaikkea vuoden aikana voi tapahtua, ennen kaikkea omassa ajattelussa.

Koko ajatus työstä on heittänyt kuperkeikkaa, kun aloin yrittäjäksi. Sitä fiilistä voisi kuvata samanlaiseksi kuin ensimmäistä Afrikan matkaani.

En kyllä keksi, että yritykseni millään tavalla polkee ihmisoikeuksia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yritykselläni ei ole alihankintaketjuja esimerkiksi Afrikassa.

Pidän viikoittain suunnittelupalavereja itseni kanssa. Niitä sentään on mahdoton hoitaa etänä. Tänään kysyin nihkeässä palaverissani itseltäni, miltä sinusta tuntuu tämä tilanne. Olen miettinyt vastausta ja tässä se nyt tulee.

Vieläkään en ole tottunut yrittäjän arjen epävakauteen, joka välillä kourii ja sitten taas palkitsee.

Meille annettiin kolme minuuttia aikaa laatia myynti-ilmoitus omasta yrityksestä, siis What!

“Kun mikä tahansa asia ottaa päähän, niin tiedän, että liikunnan jälkeen asian näkee toisin, yleensä aina positiivisen kautta. “

“Yrittäjäksi alkaja hyötyy siitä, että työura on ollut repaleinen. Kun on tehnyt työtä monille työnantajille, eikä ole polttanut siltoja takanaan, voi jatkaa yrittäjänä työn tekemistä tutuille ihmisille.”