Yritysvastuudirektiivi on mainio asia
Viime kuukausina olen useissa artikkeleissa käsitellyt tai jotenkin sivunnut yritysvastuudirektiiviä. Se on mainio direktiivi, tai oikeastaan niitä on monta. Uusi yritysvastuudirektiivi on juuri tekeillä. Direktiivi velvoittaa yritykset raportoimaan, miten ne ovat hoitaneet ympäristöasiat ja ihmisoikeusasiat. Isot yritykset raportoivat jo yritysvastuusta. Näiden raporttien perusteella yhä useampi sijoittaja myös suosii yrityksiä, joissa vastuullisuusasiat ovat kunnossa. Myös monet pankit myöntävät halvempaa lainaa niille yrityksille, jotka ovat hoitaneet vastuuasiansa.
Pian yritysvastuusta raportoiminen koskee myös pk-yrityksiä. Kun kirjoitin tästä asiasta, piti hetken miettiä, mitkä kaikki yritykset pk-yrityksiin kuuluvatkaan. Sitten havahduin, että tällaiset mikroyritykset, kuten omani ovat myös pk-yrityksiä.
No, ihan ensimmäisenä aamulla eivät tule mieleen oman yritykseni vastuullisuuskysymykset. On mielenkiintoista nähdä, miten niistä aikanaan kuuluu raportoida. Mutta ihan mahtavaa on, että tätä pitää alkaa pohtia!
Jos aloittaisinkin pohtimisen nyt saman tien. Läppäri kuluttaa sähköä, mutta en ole miettinyt, miten paljon. Nukkumistilassa se varmaan kuluttaa vähemmän kuin valveilla. Sitä voisi mitata, niitä mittareita tosiaan taitaa olla esimerkiksi Clas Ohlsonilla.
Yritykseni auto on bensiiniauto. Pitäisi seuraavaksi vaihtaa sähköautoon, mutta mitenköhän mutkikasta lataaminen on eri puolilla Uuttamaata, pitää selvittää.
Yritykseni printtaa liian usein. Paljon useammin voisi vain tallentaa tiedostot sähköisesti, vaikka pilveen tai ainakin pois työpöydältä.
En kyllä keksi, että yritykseni millään tavalla polkee ihmisoikeuksia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yritykselläni ei ole alihankintaketjuja esimerkiksi Afrikassa. Jos siis hoidan nuo ympäristöä kuormittavat asiat kuntoon, niin ehkä voin tarvittaessa saada halvempaa lainaa vedoten yritysvastuuraporttiin. Uskon, että sitä varten tulee lomake, jossa on useampia kohtia kuin nämä mainitsemani.
Kun luin Tampereen yliopistossa ympäristöpolitiikkaa 1990-luvun puolivälin maissa, niin ajattelin, että miten ympäristön pilaaminen tai ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu saataisiin kannattamattomaksi. Nyt vaikuttaa siltä, että yritysvastuudirektiivin avulla se pikkuhiljaa tapahtuu.
Kun olen avannut mehupurkkeja, niin niitä muovikorkkeja ei enää saa irti. Siitäkin on säädetty direktiivi. Ainakaan korkit eivät nyt vahingossa tipahda luontoon, vaan menevät samaan kierrätysroskikseen tölkin kanssa.