Loppiainen oli liikaa

Tulevaisuus työelämässä tuntuu tältä.

Uudessa Journalisti-lehdessä oli juttu tutkimuksesta, jossa selvitettiin muun muassa free-yrittäjien tyytyväisyyttä työhönsä. Jälleen vastaus oli, että epävarmuudesta huolimatta koettiin, että työ oli mielekkäämpää kuin työsuhteessa. Moni vastaajista kertoi rakastavansa työtään. Aivan vastaaviin tutkimustuloksiin olen törmännyt kymmenien vuosien ajan. Reilu neljä vuotta yrittäjänä olleena ymmärrän kyllä tämän ja allekirjoitan myös omalta kohdaltani.

Yrittäjänä on jatkuvasti opittavaa ihan käytännön työn organisoimisesta. Olennaista on ennakointi. Minulle kävi esimerkiksi niin, että en ollenkaan ennakoinut, miten paljon pyhiä joulun aikaan oli. Loppianen tuntui jo toivottomalta, koska poltteli päästä tekemään työtä. Pyhien aikaan aloin laskea, mitä tulen tammikuussa saamaan ja kauhukseni huomasin, että tulot ovat noin puolet joulukuun tuloista.

Heti arjen alettua piti laittaa tuulemaan. Otin yhteyttä kaikkiin asiakkaisiini. Pelkoa tuli myös siitä, että monien media-alan yritysten irtisanomisten vuoksi myös kilpailu kasvaa eli vaan on pakko tehdä paremmin ja ylittää itsensä jokaisessa jutussa. Tämä nyt on hieman liioiteltua, mutta yrittäjänä ei voi ajatella, että keskinkertaisesti pärjää. Pidän tästä haasteesta. Se voittaa epävarmuuden.

Lopulta kävi niin, että vaikka minulta lopetti toimintansa kaksi tärkeää asiakasta vuoden vaihteessa, niin tilalle tuli yksi, joka pelasti ja pelastaa tämän vajeen. Miten hienolta se tuntuukaan, miten onnekas taas olenkaan. Nämä ajatukset ovat punnalla tänään. Lopulta kävi niin, että tammikuun tulos jäi sittenkin vain hieman keskitasoa alemmaksi.

Tällaista ajattelua ei ole palkkatyössä ollenkaan. Olen onnekseni saanut useissa toimituksessa tehdä haastavia töitä, mutta se ei siltikään ole sama kuin yrittäjänä. Tämä johtuu yksinkertaisesti rahasta. Kun saa aina saman kuukausipalkan, niin miksi sitä sen kummemmin tsemppaisi. Näin se ajattelu vaan menee, ei ole tarvetta enää löytää sitä parasta itseään, koska palkka tulee muutenkin. Työsuhteessa olisin ollut erittäin iloinen pitkistä vapaista ja palannut työhön pottuuntuneena siitä, että ne ovat ohi.

Näin se vain menee. I love my job!