Mihin seiniä, työaikoja ja tiimityötä tarvitaan?

On paljon aloja, etenkin tietotyössä, jossa työ tehdään yksin puurtamalla. Esimerkiksi kirjoittavana toimittajana ei tarvitse kuin itsensä, ja tietysti tuottajien ja uutispäälliköiden kanssa sovitaan töistä. Ainoa yhteistyökumppani itse työn tekemisessä on kuvaaja ja hänen lisäkseen joskus myös taittaja. On tilanteita, joissa toimittaja tekee osan jutusta yhteistyössä toisen toimittajan kanssa, mutta silloinkin tekstit tehdään yksin puurtamalla.

Työsuhde-elämässä kuuntelin puheita tiimityön merkityksestä ymmärtämättä asiaa. Ymmärrän sen kyllä muilla aloilla ja joillakin se on välttämätöntä, mutta kun kirjoittaa ei oikein voi toisen kanssa tai jos voi, niin haluaisin kuulla, miten kaksi ihmistä esimerkiksi voi kirjoittaa samaa pääjuttua.

Samalla mietin, mihin monilla tietotyöaloilla tarvitaan seiniä ja työaikoja, jolloin seinien sisälle tullaan. Yhtä hyvin voi kommunikoida tarvittavat asiat etänä, kun kumminkin fokus on yksin puurtamisessa.

Yrittäjyys on vapauttanut minut tiimityöpaineesta, työajoista ja seinistä eli kaikesta oikeastaan aika ”epäolennaisesta”.

Muistan yhdessä työsuhdetyössäni iltavuorot, jolloin tulin aina tiettyyn työaikaan töihin uutisvuoroon. Oli iltoja, jolloin ei tapahtunut mitään, mutta istuin työhuoneessa päätteen ääressä. Välillä kävin kysymässä uutispäälliköiltä, mitä voisin tehdä ja he vastasivat, että ei tässä nyt oikeastaan mitään ole. Menin kuitenkin kiltisti työhuoneeseeni ja kirjoitin siellä runoja, koska ajattelin, että pitäähän tässä jotain kirjoittaa. Siihen aikaan runoja syntyi aika paljon ja lopulta printtasinkin ne iltavuoroissa, joissa ei ollut muuta tekemistä. Laitoin kokoelman kustantajalle ja se oli lähellä julkaisua ja se lähellä harmittaa yhä.

Nyt kuitenkin olen kiitollinen siitä työajasta, jolloin sain palkallisesti kirjoittaa runoja työajalla, koska edelleen ne ovat tärkeä osa elämää. Viime viikolla sain pitkästä aikaa esittää runoja Kotkan runoklubilla rakkausrunoillassa. Ne samat ovat nyt myös täällä kotisivuillani.

Jatkan tätä yksin puurtamista aivan ihanien juttuaiheiden kanssa. Joskus kyllä kaipaan työkavereita, koska olisi kiva jutella jostain muustakin kuin työasioista…

Edellinen
Edellinen

Huono omatunto

Seuraava
Seuraava

Loppiainen oli liikaa