Huono omatunto

Minulla on huono omatunto, koska lensin kaukomatkalla yhteen suuntaan lähes 20 tuntia ja toiseen suuntaan lähes 25 tuntia. Lisäksi olin turistikohteessa, jonne lähes kaikkialta maailmasta tullaan rentoutumaan eksoottisessa ympäristössä.

Eräs ilmastoasioihin perehtynyt asiantuntija vastasi minulle hiljakkoin haastattelussa, että ilmaston lämpenemisen estämiseen voi vaikuttaa ryhtymällä vegaaniksi, liikkumalla lihasvoimin, asumalla kaupungissa pienessä asunnossa, jossa on noin 18 asteen lämpötila talvella. Lisäksi on tärkeä välttää yksityisautoilua ja lentämistä.

Toisin sanoen huonoa omaa tuntoa tulisi potea kaikkien lihansyöjien, autolla ajajien, omakotitalossa asujien, mökkien omistajien, vilukissojen ja niiden, jotka lentävät. Tiivistettynä, lähes kaikkien.

Ilmastotekojen toteuttaminen omassa elämässä on vaikeaa, ja siihen liittyy paljon ristiriitoja. Eniten minua häiritsee se, että näihin asioihin liittyy liikaa tunteita ja liian vähän faktoja. Haluaisin selkeät kaavat, joilla voisin laskea oman hiilijalanjälkeni! Sen jälkeen voisin arvioida kaukomatkani ympäristösynnit suhteutettuna muuhun arkeen.

Pallo kuumenee. Kävin Q-teatterissa katsomassa Dostojevskin Rikoksen ja Rangaistukseen. Siihenkin oli saatu ilmastokannanotto, kun ihmiset lähes paistuivat kesähelteessä. Aina tuollaista katsoessa tulee mieleen, että jotain pitää tehdä. Seuraavalla viikolla lähdin etelänmatkalle ajattelematta asiaa.

Harmittaa, että ympäristötietoisuus ei ole Suomen tasolla niissä maissa, jossa siitä tulisi eniten olla huolissaan.

Nämä aisat ovat niin abstrakteja. En voi tietää tai nähdä, että tekemällä näin tapahtuu oikeasti jotain selkeästi parempaa. Silti on hyvä uskoa ja on hyvä tehdä jotain.

Jos kuitenkin eläisin, kuten haastattelemani ympäristöasiantuntija kehottaa, niin enpä juuri liikkuisi, koska kyseenalaista on ylipäätään matkustaminen muutoin kuin lihasvoimin. Tämä puolestaan vaikuttaa maailmankuvaan. Jos ei ikinä saa jutella vaikkapa hindulaisuutta harjoittavan kanssa siitä, mille jumalalle hän mieluiten rukoilee, niin jotenkin ajattelu jää köyhemmäksi. Suomessa saisi lähinnä mennä metsään, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ymmärrän toki, että kaikki eivät ajattele näin.

Mutta ympäristöaisoihin kaipaisin todellakin ihan loogista matematiikkaa hyvä- huono-vastakkainasettelun sijaan.