Fyysisen kunnon merkitys entistä tärkeämpää yrittäjänä

Muistan, kun olen vuosien varrella lukenut juttuja ultramaratonia, maratonia ja maailmanympäripurjehdusta harrastavista ihmisistä. Aina niistä on tullut mieleen, että tuo on ”hullun” hommaa ja samalla olen kateellisena ajatellut, että pystyisinpä minäkin juoksemaan yhden kokonaisen maratonin. En kyllä enää haaveile edes puolimaratonista, vaikka olen sen matkan punnertanut kolme kertaa läpi.

Tämä ei poista sitä, etteikö liikunta ja kunnon ylläpitäminen olisi erityisen tärkeää. Muistan, kun pätkätöitä tehdessäni kerroin yhdelle työkaverille, että pitää kuntoilla, jotta jaksaa työelämässä. Hän totesi hieman säälien, että on se kamalaa, kun ihmisen pitää työn vuoksi rääkätä itseään.

Yrittäjänä sairastuminen ei oikeastaan ole vaihtoehto. Jotenkin ajattelutapa menee niin, eikä se ole negatiivista. Toki jokainen tietää, että voi sairastua vakavasti milloin tahansa. Itsellänikin on siitä kokemusta. Se sai minut, kummallista kyllä, ajattelemaan, että mitä tahansa tapahtuu, niin työelämässä haluan säilyä. Sairaanakin koin tärkeänä, että pysyin työkykyisenä.

Kuntoilu on ollut itselleni arkea lapsesta saakka, joten siihen ei erityisemmin ole tarvinnut opetella. Aikuisena säännöllinen kuntoilu on tullut yhä säännöllisemmäksi. Käyn kuntosalilla 2–3 kertaa viikossa ja noin viiden kilometrin kävely- tai juoksulenkin teen myös 2–3 kertaa viikossa. Parasta on, jos pääsee lenkille aamulla ennen aamupalaa, niin, että juo vain lasillisen vettä ennen sitä. Silloin työpäivään tulee huomaamatta pari tuntia lisää.

Liikunta on yhä tärkeämpää itselleni henkisen jaksamisen vuoksi. Kun mikä tahansa asia ottaa päähän, niin tiedän, että liikunnan jälkeen asian näkee toisin, yleensä aina positiivisen kautta. No, ei liikunta silti mikään ihmelääke ole, eikä torju kaikkia sairauksia. Silti se on hyvän mielen antajana itselleni korvaamaton ja puhun siitä mieluusti ihmisten kanssa.

Terveys ja liikunta ovat myös aiheita, joista olen viiden viime vuoden aikana kirjoittanut eniten juttuja. Terveys on hyvin laaja käsite. Se voi olla ihmissuhde tai uusi lääketieteellisen tutkimuksen läpimurto. Molemmista ääripäistä olen kirjoittanut. Lääketiede on lähellä sydäntäni ihan omakohtaisesti. En lakkaa arvostamasta lääketieteellisiä tutkimuksia, jotka pystyvät pelastamaan ihmisiä sairauksilta, jotka olisivat 20 vuotta sitten johtaneet kuolemaan. Lääketiede ja lääketeollisuus yhdessä mahdollistavat yhä pidemmän eliniän. Ajattelen, että ihmiskunnan päämääränä on säilyä hengissä yhä pitempään.

Lääketiede ei kuitenkaan pysty tekemään ihmeitä, jos ihminen ei auta sitä elämällä mahdollisimman terveellisesti. Sitä kautta ymmärrän ultramaratonin, joka varmasti on juoksijalleen fyysisen kokemuksen lisäksi pitkälti myös psyykkinen. Kun itsellä ei ole siitä kokemusta, niin en pysty sanomaan, miten. Ajattelen kumminkin, että kehon fyysisessä haastamisessa on jotain hienoa, jännittävää ja ehkä mystistäkin. Parhaimmillaan liikunnan palkitseva kokemus on euforinen olo, jota on hieman vaikea selittää.