Yrittäjäksi lähes 30 vuoden työuran jälkeen

Olen välttänyt yrittäjäksi siirtymistä viimeiseen asti, kunnes vihdoin, 54-vuotiaana, rohkaistuin. Siitä on nyt kaksi vuotta. Näin jälkeen päin ajateltuna minun olisi pitänyt lähteä yrittäjäksi paljon aiemmin.

Miksi?

Koska tämä kantaa ja kannattaa. Yrittäjyydestä ja freelancerin työstä puhutaan ainakin media-alalla usein negaatioiden kautta. Ajatellaan, että se on epävarmaa, huonosti palkattua ja heikosti arvostettua verrattuna vakituiseen työsuhteeseen. Näin siis itsekin ajattelin vielä kaksi vuotta sitten.

Nyt haluan kuitenkin kannustaa niitä, joilla on ollut ajatuksia yrittäjyyteen lähtemisestä, mutta nuo edellä mainitut asiat ovat olleet esteenä.

Minusta yrittäjyyden vapaudesta puhutaan aivan liian vähän. Se todella on iso asia. On mahdollisuus tehdä työtä sinne minne haluaa, milloin haluaa ja missä haluaa. Olen esimerkiksi tehnyt kaksi ulkomaanmatkaa, joissa tein juttuja majapaikoissa, kahviloissa ja lentokoneissa.

Yrittäjäksi alkaja hyötyy siitä, että työura on ollut repaleinen. Kun on tehnyt työtä monille työnantajille, voi jatkaa yrittäjänä työn tekemistä tutuille ihmisille. Minulla on ollut ilo tehdä näin jo monien kanssa. Näillä tuoreilla kotisivuillani on kolme testimoniaalia työnantajilta, joille olen tämän vuoden aikana tehnyt juttuja. Kiitos paljon sanoistanne Marja Aarnipuro, Heli Väyrynen ja Hanna Hyvärinen!

Media-alan yrittäjänä voi pärjätä taloudellisesti hyvin. Se oli minulle kaikkein suurin yllätys. Työttömänä ollessani kävin ensimmäisen yrittäjäkurssini. Sen kautta tutustuin noin 30-vuotiaaseen toimittajaan, joka oli ollut jo vuosia yrittäjänä. Soitin hänelle ja kysyin, miten tulopuoli. Hän vastasi: ”Yrittäjänä tienaan huomattavasti paremmin kuin työsuhteessa, mutta haluan tehdä myös osittain töitä työsuhteessa muista syistä.”

Ei tämä kuitenkaan mitään ruusuilla tanssimista ole, koska yrittäjä ei voi jäädä lepäämään laakereille. Myyntiä ja markkinointia on tehtävä jatkuvasti, koska jatkuvasti joku asiakas sanoo, että ei voi nyt ostaa juttuja talon ulkopuolelta. Onneksi sitten löytyy niitä, jotka paikkaavat tilanteen.

Freetyön vähäinen arvostus on kummastuttanut minua media-alalla siitä lähtien, kun aloitin alan opinnot Tampereen yliopistossa vuonna 1990. Kummastusta tämä herättää siksi, että yrittäjänä pitää pystyä myymään erikseen jokainen juttu. Niinhän ei ole työsuhteessa.

Mietin usein kaupungilla kulkiessani yrittäjiä, vaikkapa pientä vaateliikettä jossain syrjäkadulla. Ihmiset kulkevat sen ohi ja sisällä yrittäjä odottaa ja toivoo, että joku tulee ja ostaa. Ja kun ostajia tulee, niin se on juhlaa. Ihan samalla tavalla yrittäminen on juhlaa myös silloin, kun pääsen keikalle ja pääsen kirjoittamaan ja joku pitää jutustani. Kun näen juttuni esimerkiksi FB:ssä, tulee ihan erityisen hyvä olo.

Kun tekee työtä omalle yritykselle, ja kun huomaa, että kyllä, ihmiset haluavat lukea, niin se lämmittää aivan erityisesti.

Mitä ajattelet tästä? Haluaisitko sinäkin yrittäjäksi?