Ihmeellinen teksti

Tapasin hiljakkoin kaksi opiskelukaveria Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. Emme olleet nähneet 20 vuoteen. Siinä jutellessa kävi ilmi, että me kaikki olemme eläneet ja todennäköisesti elämme eläkeikään asti kirjoittamalla. Media-alalla olen monesti melkein uskonut, että tekstillä ei voi enää elää, vaan pitää tehdä videoita, podcasteja tai vähintäänkin valokuvata. Tässä vaiheessa voin todeta, että ei tarvitse, kyllä tekstillä voi elää.

Nykyään puhutaan, että seuraavat sukupolvet eivät enää lue, ja siksi mediankin tulee muuttua. Onko muuten yhtään kirjoitettua kieltä, joka olisi loppunut? No en ole ikinä ainakaan kuullut. Onko yhtään maata, jossa ei enää kirjoiteta uutisia? No ei varmaan ole eikä tule.

Somen ja muun verkkokaman kanssa menee helposti harhaan ja alkaa kuvitella, että kaikki entinen on mennyt ja nyt pitää tehdä jotain raflaavaa uutta. 20 vuotta olen itsekin ajatellut niin, mutta en ajattele enää, koska tekstin kanssa on nyt ihan hyvä.

Pakko on yrittäjänä kumminkin koko ajan kehittyä ja onneksi kieli ei ikinä ole valmis, huh. On ollut hienoa viettää aikaa kansalliskirjastossa usean viikon ajan. Siellä tuoksuu teksti. Olen kuunnellut siellä nauhoja seuraavaa tietokirjaani varten. Olen iloinen, kun saan uppoutua jälleen yhden upean taiteilijan maailmaan ja kertoa siitä. Hieman jännittää pystynkö ja osaanko, mutta onneksi minulla on apuja.

Aivan opiskeluaikojen alussa kamppailin siitä, haluanko olla toimittaja vai lähteä kokeilemaan luovaa kirjoittamista. Olen koko ajan tehnyt molempia. Kieltämättä harmitti, kun noin 15 vuotta sitten runokokoelmani oli lähellä mennä läpi kustantajalta. Miten olisi käynyt, jos olisinkin päässyt julkaisemaan runoja? Nyt se ei enää harmita, koska kirjoitin niitä silti ja esitin. Nyt en enää ajattele, että pitäisi valita, koska haluan olla toimittaja, ja rakastan tätä työtä…mutta vielä enemmän rakastan taidetta, enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä. On upeaa, että joku saa tehdä taidetta läpi elämänsä, koska se maailma on niin hieno.

Tekstin kautta olen saanut kokea ihmeellisiä asioita sekä lukijana että kirjoittajana. On jotenkin ihana ajatella, että ehkä en muuta tarvitsekaan enää elääkseni, kun tekstiä. Toisaalta pidän hyvin paljon myös valokuvasta, se auttaa yrittäjänä.